Kansa on puhunut

Sunnuntai 5.2.2012 klo 22:54 - Esko Repo

Vaaleissa kansalaiset ilmaisevat kantansa ja se on niin. Vaalitulokseen ei ole kenelläkään muuta mahdollisuutta suhtautua kuin hyväksyä se.

Viimeaikaiset henkilövaalit ovat ilokseni osoittaneet selvää suunnan muutosta maassamme. Meneillään oleva Kuopion hiippakunnan piispanvaali, kuten Espoon äsken olleet, osoittavat selvästi, että suunta on muuttunut. Tämä sama suunta näkyi tänään päättyneissä presidentin vaaleissa. Iloitsen siitä.

Ei voi kuin ihmetellä sitä, miten läntinen vanha kristillisen arvopohjan omaava maailma on poikennut vuosituhansia hyväksi todetusta arvopohjasta.

Herää kysymys; onko kristinuskon julistama vapaus ymmäretty nyt väärin? Vapaudesta onkin tullut itsekkyyden ja omien etujen ja halujen vaatimisen ase. Suvaitsevaisuuskin on vain sitä, että toisten on suvaittava minua, vaadinpa mitä tahansa.

Vastuu on unohdettu ja varsinkin se, että ihminen on ainoa täällä maan kamaralla, joka on teoistaan ja valinnoistaan vastuussa.

Mennyt ja tuleva

Lauantai 31.12.2011 klo 16:45 - Esko Repo

"Elämä on tarkoitettu elettäväksi ei suoritettavaksi." Tämä elämän viisaus on aina hyvä muistaa ja toteuttaa elämässä, mutta valitettavan usein tapahtuu kuitenkin toisin.

Arvioimme elämää suoritusten ei elämän itsensä vuoksi.

Vuoden vaihde on usein se hetki elämässä jolloin katselemme ja arvioimme mennyttä ja tähyilemme tulevaan. Sanonta tästä Sylvesterin päivästä "kun silloin ajaa parran, ei sitä tarvitse enää tehdä koko kuluvana vuotena", kertoo siitä, että eri asioilla on aikansa.

Tämän kalenterivuoden elämä on lähes eletty ja teot sekä tehtävät tehty. Vuoden uutiset kuultu ja kokemukset koettu. Mitä jäi mieleen? Punkaharjulaisena ehkä yksi mieliä liikuttanut asia on ollut kuntaliitos valmistelut, kuten sanoisin; "älytön ja tarpeeton hössötys". Eilen puolilta päivin sain puskaradiotiedon, joka oli tänään lehdestä luettavissa, että valtiovarainministeriö on jättänyt määrämättä kuntaliitosselvittäjän Puumalan kunnan osalta, mikä merkinnee koko Savonlinnan seudun kuntaliitosselvityksen ja -hankkeen kaatumista. Jos näin tapahtuu, on se mielestäni seutukunnan kannalta erinomainen asia.

Kuntaliitosta on ajettu erityisesti erikoissairaanhoidon kulujen merkittävän kasvun vuoksi, mikä on ollut kuntien taloudelle merkittävää kiristymistä. Tosiasia on kuitenkin se, että kuntaliitokset eivät vaikuta erikoissairaanhoidon kuluihin sentinkään vertaa. Ratkaisu on aivan muu kuin kuntaliitokset. Mikkelin ja Savonlinnan kaupunkien kinastelu maan pienimpien sairaanhoitopiirin kesken on täällä Etelä-Savossa varsinainen ongelma. Erikoissairaanhoidon ongelmat vaativat käsitykseni mukaan lainsäädännöllisiä ja valtakunnallisia ratkaisuja.

Kuluneen vuoden yksi mieluisa muisto on kolmen KD:n piirin osaston 40 -vuotisjuhlat eikä eduskuntavaalejakaan poliittisissa tehtävissä voi unohtaa. On toki ollut paljon muutakin, jonka voisi mainita, mutta riittäköön nämä menneestä.

Katse eteenpäin ja tulevaan.

Ensin on todettava se mielestäni tärkeä tosiasia, että aina tulemme jostakin ja olemme matkalla jonnekin. Menneeseen ei saa juuttua, koska sitä ei enää ole. Menneestä voi vain ottaa opiksi!

Poliittisesti tuleva vuosi alkaa presidentin vaalilla. Toivon, että maa saa arvojohtajan, joka työskentelee vuosisataisten perusarvojen pohjalta ja mukaisesti. Mennyt runsas kymmenvuotiskausi on mielestäni tässä mielessä ollut murheelista aikaa. Esillä olleet arvostukset eivät ole olleet hyviksi ja elämän perusarvojen mukaisiksi havaittuja ja koettuja. Surullista.

Talous on monen suomalaisen, eurooppalaisen ja koko maailmankin huolena. Toivon, että kykenemme ratkaisemaan ongelmat, joiden takana on itsekkyys ja sen ohjaamat markkinavoimat. Ihminen ja ihmisen elämä ei ole markkinavoimille tärkeä. On suorastaan käsittämätöntä, että markkinat määräävät myös poliittisen päätöksenteon suunnan ja, että pieni, erittäin hyvin taloudellisesti voiva vähemmistö määrää verotuksesta ja siitä, kuka vastaa yhteisen hyvän kustannuksista. Menettelyä voi hyvin pitää vallankaappauksena, joka ei ole hyväksyttävissä.

Kaikista tulevaisuudennäkymistä johtuen ja juuri siitä syystä haluan toivottaa meille kaikille oikein hyvää, turvallista ja siunattua vuotta 2012.

 

Siunattua Joulua

Perjantai 23.12.2011 klo 23:29 - Esko Repo

Jouluvalmistelut alkavat olla tehty ja on aika hiljentyä viettämään Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Jokaisella meillä on omat tapamme joulunvietton ja ne ovat erilaiset. Osa meistä haluaa viettää juhlan omissa oloissaan kotona.Toiset kokoontuvat perhepiiriissä usein samaan paikkaan. On niitä, jotka matkustavat irti kaikesta tutusta ja on joukossamme niitäkin, joiden on vaikea kohdata juhla-aika. Tätä joulunvieton erilaisuutta voisi kai jatkaa kuvailemalla vaikka kuinka monesta eri näkökulmasta, mutta ei se liene tarpeellista.

Siunattua Joulua! Mitä siunaus on? Itse ajattelen, että siunaus on kaikkinaista hyvää, niin ajallista kuin iankaikkista. Hyvää tahdon toivottaa sinulle, joka tekstiäni luet ja kaikille läheisillesi ja kaikille. Mitä hyvä on? Vastauksia voi olla hyvin monenlaisia. Me koemme hyvän niin eri tavoin. Se mikä minulle ja minusta on hyvää, voikin toiselle henkilölle olla suorastaan pahaa, ainakin epämieluisaa ja kiusallista. Tämän tosiasian joutuu kohtaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Ei ole helppoa tehdä aina toiselle hyvää, vaikka kuinka haluaisi.

Lutherin kerrotaan sanoneen seuraavasti: "Hyvät työt eivät tee ihmistä vanhurskaaksi, Jumalalle kelvolliseksi, Jumalan hyväksymäksi, vaan vanhurskas tekee hyviä töitä."

Jumala teki "hyvän työn", kun hän lähetti poikansa, Jeesuksen tänne meidän luoksemme, ihmiseksi. Jeesuksessa Jumala teki meidät itsellen kelpaaviksi. Jouluna saamme tästä Jumalan lahjasta iloita.

Siunattua Joulua!

Kurat "silmille"

Torstai 8.12.2011 klo 23:16 - Esko Repo

Olen kuluvan viikon aikana ajanut valtateiden 6, 7, 4, 1 ja 3 moottoritieosuuksia henkilöautolla, johon oli kytketty kevyt peräkärry, satoja kilometrejä. Kirjasin tiet edellä tahallani ajojärjestyksessä. En voi olla ihmettelemättä sitä, että mikä saa useimmat ohittajat toimimaan siten kuin tekivät, tulemaan takaisin ohitettavan kaistalle heti, kun ovat ohi päässet. Näillä keleillä se merkitsi jatkuvaa kuran lentämistä "päin näköä". Eikä eroa liikennekäyttäytymisessä näyttänyt olevan sillä, mikä oli rekisterikilvestä ilmenevä auton kotimaa.

Eikö ajo-opetuksessa ole neuvottu, että moottoritiellä voi ajaa riittävän kauas ohitettavasta, ettei aiheuta haittaa muille tien käyttäjille. Ihmettelen moista käytöstä? Mikä on tarve tulla eteen, joskus lähes ohitettavan puskuria hipoen, kun ei ole, eikä edes voi olla vastaantulijaa ja perästä tulijakaan ei yleensä ohittajaa ahdista, joten voi aivan reilusti ajaa vasenta kaistaa. 

Syrjintää?

Torstai 24.11.2011 klo 23:02 - Esko Repo

Syrjinnästä puhutaan nykyisin lähes päivittäin, mutta välillä herää aina kysymys, mikä oikeasti on syrjintää? Samalla yleensä otetaan esille tasa-arvokysymykset. Mielestäni syrjintä ja tasa-arvo ovat eri asioita, tosin lähellä toisiaan.

Mielestäni on aina erotettava se, mihin ihminen ei voi vaikuttaa ja mihin voi. Se mihin me emme ole voineet vaikuttaa ovat; vanhenpamme, sukupuoli, ihon väri, lahjakkuutemme, ne kehon piirteet, jotka olemme saaneet syntymälahjana jne. Nämä ovat asioita, joita ei saa arvioida, niiden vuoksi ei saa joutua syrjityksi.

On aivan eri asia, kun suhtaudutaan niihin ominaisuuksiin ja asioihin joihin henkilö on voinut itse vaikuttaa ja jotka hän on itse itselleen valinnut. Näitä ovat sukupuolinen suuntautuminen, koulutuksemme, pukeutumisemme, ruokailutottumuksemme jne.

Ei ole oikein, että edellä todetut asiat sekoitetaan keskenään ja sitten vaaditaan itselle erityiskohtelua.

Eräs kummallisuus, jopa lainsäändäntöä myöten, on tasa-arvoon vedoten se, että naisille on mm. puolueissa omat naisjärjestöt ja se vaikuttaa  puoluerahoitukseen. Mielestäni kyseinen tasa-arvoajattelu on viime vuosituhannen peruja ja suoranaista miesten väheksymistä. Kyseinen käytäntö on käsitykseni mukaan tasa-arvolain vastainen, jos tasa-arvo tarkoittaa sitä, että sukupuolen perusteella henkilöitä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.

 

"Tosiasioiden tunnustaminen..."

Sunnuntai 20.11.2011 klo 17:58 - Esko Repo

Aikanaan presidentti J.K. Paasikiven usein käyttämä lause oli: "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen". Näyttää siltä, että tuo suuri viisaus unohtuu nykyisin varsin usein. Eräs kohta, jossa unohdus on todella huolestuttava on liikenne.

Tilastojen mukaan merkittävä autovaurioiden tapahtumapaikka on pysäköintialueet. Se tosiasia, joka tähän johtaa on se, että parkkiruutujen mitoitus on "Fiat 600" ajalta. Kuluneella viikolla olin Helsingissä ja eräänkin kiinteistön pysäköintialuueen parkkiruudut ovat sellaiset, että kun vieressä oli normaalikokoinen pakettiauto, ei enää meinaa tavallisesta henkilöautosta päästä ulos kolhimatta viereistä autoa, vaikka kaikki ajoneuvot olisivat aivan keskellä omaa ruutuaan.

Keskustelin kuluneella viikolla yhden poliisimiehen kanssa asiasta ja hän kertoi, kuinka monta ikävää tilannetta syntyy nyky tilanteesta. Vaikka kuljettaja olisi kuinka huolellinen, voi tuuli esimerkiksi vetäistä ovea ja vahinko on valmis.

Tosiasia on se, että autojen koko on kasvanut, halusimme sitten mitä muuta tahansa.

Selitykset, ettei ole maata, ovat aivan tuulesta temmattuja Suomessa. Emme ole Japanissa, jossa mainittu peruste on oikeasti olemassa.

Toinen käsittämätön "villitys" on rakentaa keskikaiteita paikkoihin, jossa niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Yksi esimerkki tästä on vaikka 5-tien parannustyö Mäntyharjun kohdalla, jossa on massivinen keskikaide, vaikka tiessä on vain yksi ajokaista. Mielestäni keskikaidetta ei tule rakentaa, jos ajokaistoja ei ole vähintään kahta. Pahin tilanne on se, että kaiteet ovat ajokaistan molemmilla reunoilla.

Selitykseksi keskikaiteiden rakentamiselle ei kelpaa ohituskolareiden torjuminen. Ei tarvita kuin raskaan ajoneuvon rikkoutuminen ja seurauksena on liikenne kaaos. Liukkaalla kelillä pienikin "pyörähtäminen" kyseisen laisella tieosuudella aiheuttaa pahaa jälkeä ja onhan hyvä esimerkki kuluneelta syksyltä, kun moottoripyöräilijä joutui vesiliirtoon, törmäsi keskikaiteeseen ja seuraukset olivat todella murheelliset, kuolema.

Vaalilupaukset?

Lauantai 12.11.2011 klo 20:36 - Esko Repo

Mikä ero on vaaliohjelmilla ja vaalipuheilla suhteessa arkiseen käytännön politiikkaan. Ohjelmat ja puheet vaalikampanjassa ovat niitä asioita ja tavoitteita joita pidämme tärkeinä, oikeina ja joihin pyrimme. Vaalien jälkeen toimimme kulloisenkin käytännön tilanteen ja eteen tulevien asioiden edellyttämällä tavalla. Jokainen puolue ja myös politiikassa toimiva henkilö joutuu yhteistyössä ottamaan toiset huomioon ja neuvottelemaan mahdollisimman hyvän ratkaisun kulloiseenkin asiaan.

Ei ole takinkääntöä se, että kaikki se mitä pitää itse tärkeänä ja oikeana ei toteudu. Ei myöskään ole viisasta jättää tehtävää, jos ei saa tahtoaan läpi.

On aina parempi olla mukana siellä missä päätetään ja pyrkiä vaikuttamaan asioihin, kuin lähteä ulos sanomaan, ettei noin, en ole tuota mieltä.

On aina parempi pyrkiä löytämään myönteinen ratkaisu kuin olla sanomassa "ei". On helppo olla vastuuttomana "räksyttämässä" kuin olla kantamassa vastuuta ja vaikuttamassa.

Mitä niin yksityinen poliitikko kuin puoluekaan tekee vaikka kuinka hyvällä äänisaalilla ja kannatuksella, jos ei halua tai pysty kantamaan vastuuta ja käyttämään sitä. 

Vastuu tekee ihmisestä vasta vapaan.

Viinan kiroista...

Perjantai 4.11.2011 klo 22:54 - Esko Repo

Ajelin tänään autolla Kainuusta kotiin ja oli aika kuunnella radiota. Oli todella ilo kuulla tulevan yön Yöradion "infoa", jossa Mato Valtonen kertoi tulevasta vierailustaan radiossa. Hän puhui painavia sanoja alkoholiongelmasta ja varoitti kuulijoita viinasta. Hän kysyi, miksi sivitynyneet ja oppineet suomalaiset juovat itsensä hengiltä? Kysymys on todella ajankohtainen ja tärkeä.

Marraskuun Askel-lehdessä näyttelijä Ritva Okasanen sanoi hyvin omasta raittiudestaan. Kannattaa lukea.

Meitä KD:n ihmisiä syytetään siitä, kun pidämme esillä alkoholin vaaroja, mutta nyt puhuvat ne, jotka ovat itse kokeneet, mitä alkoholi saa aikaan. Kiitos! 

"Yksi sinulta puuttuu?"

Sunnuntai 16.10.2011 klo 23:30 - Esko Repo

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen esitteli muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa taustajoukkonsa, Tuo usean nuoren fiksun ja koulutetun tohtorin naisten joukko oli edustava. En vähäkään epäile heidän, kuten ministerinkään tiedon tasoa omilta aloiltaan. Kun HS:n juttua luin nousi mieleeni kuitenkin historiasta tapahtuma, jossa seppä Högman esitti nuorelle tulevalle herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaiselle kysymyksen: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki..." En nyt tarkoita sepän kysymyksen ydintä "Kristuksen sisäistä tuntemusta", vaan aivan muuta, elämän kokemusta. 

Vanhin poikani totesi reilut 20 vuotta sitten ylioppilaskeväänään kerran ruokapöydässä: "Iskä minulla on nyt paljon enemmän tietoa kuin sinulla, mutta sinulla on tuo ELÄMÄN KOKEMUS."

Mielestäni nyt on sama tilanne ministerin ja hänen esikuntansa suhteen, kuin tuossa poikani todella viisaassa toteamuksessa. Tietoa on, mutta elämän kokemusta puuttuu ja se näkyy surullisella tavalla kannanotoissa ja toiminnassa.

Elämän kokemuksen puute kyllä vuosien myötä korjaantuu, mutta tuleeko se tälle kansalle liian "kalliiksi".

Se mitä totesin hallinto- ja kuntaministeristä esikuntineen sopii kyllä myös pääministeri Jyri Kataiseen ja valtionvarainministeri Jutta Urpilaiseen.

Onhan Katainen ja Urpilaisen puoliso edellä mainitun poikani RUK kavereita.

Ei ole myöskään vanha juutalainen käytäntö väärässä, kun julkiseen tehtävään ei voinut siinä kulttuurissa tulla ennen 30 ikävuotta. Jo vuosituhansia sitten ymmärrettiin elämän kemuksen merkitys. 

Miksi erota?

Tiistai 4.10.2011 klo 22:06 - Esko Repo

Ihmettelen sitä, kun henkilö eroamalla yhteisöstä muka voi saada jotakin myönteistä aikaan. Ministeri Päivi Räsänen sanoi jokin aika sitten hyvin, kun hän totesi: "että emme kai eroa siksi eduskunnasta, jos siellä muut tekevät aloitteen, jota emme voi kannattaa".

Mielestäni Toimi Kankaanniemi eroamalla Kristillisdemokraateista siksi, että hän ei pidä hallituksen ja eduskunnan tekemää Kreikan tukipakettia koskevaa päätöstä oikeana. Erolla ei asiaa edistetä. Ainoa merkitys lienee itselle saatu julkinen huomio ja puolueelle harmia. Varsinaiseen asiaan päätöksellä ei ole merkitystä. Demokratiassa on hyväksyttävä se tosiasia, että aina eivät päätökset ole mieleisiä, mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Aina on parempi ola vaikuttamassa asioihin siellä, missä niistä päätetään kuin olla ulkopuolella "kiukuttelemassa", että taas tehtiin vastoin tahtoani.

11. syyskuuta 2001

Sunnuntai 11.9.2011 klo 21:46 - Esko Repo

Viime päivinä on kyselty, missä olit ja mitä muistat kymmenen vuoden takaisesta terroriteosta. Olin tuolloin 11. syyskuuta 2001 mökillä, jossa olin lämmittänyt savusaunan ja pidimme illalla KD:n Punkaharjun osaston johtokunnan kokousta. Muistan hyvin, kun välillä katsoimme, kai sattumalta televisiota ja sieltä tuli suoraa kuvaa New Yorkista. Näimme, kun jälkimmäinen törmäys tapahtui ja silloin viimeistään selvisi, että kyse oli tahallisesta teosta. Oli mieliinpainunut kokousilta.

Keskustelimme tapahtumasta ja saimme kyllä kokousasiatkin hoidettua ja saunottua. Ilta oli mieliinpainunuva ja muistan sen toki edelleen hyvin, mutta ei se omaa arkista elämääni Punkaharjulla mielestäni kuitenkaan mitenkään järkyttänyt.

Mitä kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta tänään ajattelen? Tähän kysymykseen en oikein osaa vastata mitään. Toki sitä aina välillä tulee miettineeksi, että mitä tässä maailmassa voisi tehdä niin, että ihmisten ei tarvitsisi hakea huomiota ja huutaa pahaa oloaan niin rajusti julki, kuin mitä terroriteot ovat. Jokaisella teolla, niin hyvällä kuin pahalla on aina taustansa ja syynsä. Ei mikään nouse ja tule tyhjästä.

Onko meiltä kristityiltä unohtunut emerituspiispa Eero Huovisen tänään radiojumalanpalveluksen saarnassa sanoma totuus? "Kristillinen usko on aina pohjimmiltaan vain armoa ja anteeksiantamusta". Meistä on mielestäni tullut usein vain vaatimusten esittäjiä ja toisten muuttajia, eikä rinnalla kulkijoita ja auttajia. Toimimme helposti periaatteella: "Tule sellaiseksi kuin minä, sitten autan ja hyväksyn".  

Mikä vaikuttaa?

Perjantai 9.9.2011 klo 22:37 - Esko Repo

Voiko yksi ihminen vaikuttaa päätöksenteossa ratkaisevasti? Kyllä voi! Tämä tosiasia tuli hyvin todistettua Punkaharjulla, kun kunnanvaltuusto tiistaina päätti selvin numeroin 15 - 4 aloittaa pikaiset kuntaliitosneuvottelut Savonlinnan kanssa. Päätös on mielestäni huonoin ja käsittämättömin, mitä Punkaharjun kunnanvaltuustot ovat koko kunnan historian aikana tehneet. Päätöksen takana on keskustalaisen kunnanjohtajan vahvat mielipiteet ja näkyvä julkinen esiintyminen kuntaliitoksen puolesta. Monet valtuutetut näyttävät olevan täysin "pyörryksissä" nuoren johtajan esiintymisestä.

Eilinen, 8.9.2011 Itä-Savo toi ympäristökuntien päättäjien kannat hyvin esille. Osa kuntapäättäjistä on täysin kielteinen kuntaliitokseen oman kuntansa osalta, vaikka asiat kunnissa eivät ole ainakaan paremmin kuin Punkaharjulla.

En voi kuin ihmitellä kuntaministerin ja koko hallituksen näkemystä työssäkäyntialueista muodostettavista kunnista. Mitä etua sillä saavutetaan? Toistaiseksi kukaan ei ole kertonut mitään sellaista, joka osoittaisi suunnitelmalla olevan jotain merkittävää hyötyä. Jos kyseinen hanke toteutuu, olisi tietoni mukaan Suomi maailman "suurikuntaisin" maa.

Käsitykseni mukaan talous ei paranisi, mutta päätösvalta siirtyy kyllä harvojen etuoikeudeksi. Toivon hartaasti, että kansalaiset eivät suunniteltua "kuntaremonttia" hyväksyisi, vaan nousisivat sitä  vastustamaan puoluekannasta riippumatta.

  

Kalen opetus

Lauantai 3.9.2011 klo 23:10 - Esko Repo

Tänään oli Oronmyllyllä 17. heinäkuuta 2011 kuolleen evankelista, rovasti Kalevi Lehtisen muistoseurat. Tilaisuudessa häntä muisteltiin erityisesti "orolaisten silmälasien läpi". Itse sain olla Kalevin kanssa niin rippikoululeirin isona kuin monessa muussakin tapahtumassa.

Erityisesti haluan kertoa hänen joskus antamansa neuvon: "Muistakaa se, kun juostaan vaikka maratonia, se tehdään täysillä, eikä silloin tehdä muuta. Sama on evankeliumin julistamisen laita, kun julistetaan evankeliumia, se tehdään täysillä, eikä silloin tehdä muuta." Tämä neuvo on meidän hyvä muistaa myös politiikassa, kun hoidetaan yhteisiä asioita, se tehdään täysillä, eikä siihen sotketa muuta. Kristittyinä me olemme aina kristittyjä paikasta riippumatta ja toimimme ja käyttäydymme sen mukaisesti.

Meidän KD:n ihmisten on tämä Kalevi Lehtisen viisas neuvo hyvä, sanoisinko erityisen tärkeää, muistaa. Kun olemme poliittisessa kokouksessa, silloin hoidetaan niitä asioita kristittyinä ja Raamatun antamien perusarvojen pohjalta, mutta emme saa samalla luulla olevamme "seurakunnan kokouksessa".

Seurakunnalla on oma tehtävä ja puolueella oma, eikä niitä saa sekoittaa keskenään.

Kuntaliitosintoilu

Tiistai 12.7.2011 klo 22:49 - Esko Repo

En voi kuin ihmetellä Punkaharjun kunnanjohtaja Sami Sulkon intoilua Punkaharjun liittämiseksi Savonlinnaan. Hänen näkemyksensä eivät mielestäni ole mitenkään hyväksyttävissä ja ovat punkaharjulaisten edun vastaisia.

Esitetyt perustelut eivät ole suinkaan koko totuus. Pelko valtion ja uuden hallituksen toimista ovat aiheettomia. Pakkoa liitoksiin ei ole tulossa.

Kuntaliitos merkitsisi loppua punkaharjulaisten mahdollisuuteen vaikuttaa oman alueensa asioihin. Ratkaisu olisi myös erittäin kielteinen seurakunnan toiminnan kannalata.

On unohdettu se, että suuruus ei ole suinkaan edullisuutta. Yleensä on niin, että mitä suurenpi yhteisö, sitä tuhlaavampi se on.

On syytä muistaa, että Punkaharjun väestörakenne on alueen maalaiskunnista tervein, työpaikka omavaraisuus on reilusti yli sata ja verotulot asukasta kohden ovat alueen maalaiskuntien parhaat. Matkailu on valttimme, jos sen hoidamme hyvin.

Puheet siitä, että kuntaliitossopimuksella taataan sovitut palvelut viideksi vuodeksi on kummallista ja suorastaan käsittämättömän naivia. Viisi vuotta on kunnalliselämässä lyhyt aika. Sopimuskauden jälkeen liitoskunnan kyyti on kylmää.

Ei vanhoja virheitä tule korjata uusilla. 

Työttömyys?

Maanantai 23.5.2011 klo 23:53 - Esko Repo

Mitä työttömyys maassamme oikeasti on? Vastaus riippuu siitä, kuka sen antaa. Onko kysymys niistä henkilöistä joiden sosiaaliturva tulee työttömyyskorvauksena vai niistä, jotka oikeasti ovat työkuntoisia ja -haluisia.

Kun viimeksi noin viikko sitten kävelin Helsingin keskustassa ja katselin muita kadulla kulkijoita, voi vain taas kerran todeta, että osalla menee ainakin ulkoiseta olemukseta päätellen erittäin hyvin, mutta valitettavan monen henkilön olemus kertoi pahasta olosta ja "syrjässä" olemisesta.

Tänään hallitusneuvoteluista "vuodetuista" tiedoista uutisoitaessa puhuttiin erityisesti nuorten työllistämisestä. On hyvä, jos keinot työkunnon ja -halun saamiseksi löytyvät. Epäilen suuresti, vaikka en sitä toki toivo, että monen kohdalla on asioiden kuntoonsaattaminen jo liian myöhäistä.

Mielestäni kuilu todellisten työttömien ja työttömyystilaston välillä on todella suuri. On hyvä, että ihminen saa taloudellista turvaa, mutta monen kohdalla oikea paikka (tilastomielessä) ei ole työttömyyskortisto ja oleminen työttömänä työnhakijana.

Vaalien jälkeen

Sunnuntai 1.5.2011 klo 22:23 - Esko Repo

Nyt näyttää jo pahin pöly alkavan laskeutua vaalituloksen jälkeen. Kuten hyvin tiedämme, kansan antamaan mielipiteeseen vaaleissa ei ole valitusoikeutta. On mielestäni kummallista, että perussuomalaisten massiivinen tulos on herättänyt huolta ja jopa pelkoja maamme tulevaisuuden suhteen. Oli hyvä, että kaikkien valittujen uusien kansanedustajien "taustat" on nyt julkaistu lehdissä.

Minulle kristittynä oli jopa yllätys, kuinka moni perussuomalainen kansanedustaja omaa vahvan kristillisen vakaumuksen. Toivon, että he toimisivat Raamatun antamien elämän ohjeiden mukaisesti myös eduskunnassa.

Kristillisdemokraattina iloitsen siitä, että tunnustavia kristittyjä tuli valituksi eduskuntaan myös muista puolueista. Toivon, että yhteistyö eri ryhmien välillä sujuisi hyvin ja tuottaisi kansamme kannalta myönteisiä päätöksiä.

Ihmettelen, ettei juuri kukaan ole ainakaan julkisesti ollut huolissaan siitä, että maassamme on yhä enenevässä määrin noussut esille voimia, jotka rikkovat ja murentavat monin eri tavoin hyväksi havaittuja ja turvallisia elämänasenteita, perheitä sekä yleensäkin kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Esille nostetaan vain itsekkäät pyrkimykset, jotka unohtavat lähimmäisen, jopa omat lapset ja vanhemmat.

Energiaturvallisuus

Maanantai 4.4.2011 klo 20:40 - Esko Repo

Ydinvoiman vaaroista "mölytään" suurella äänellä, mutta mitä on oikeasti tapahtunut ja mikä on ihmisten määrä, joka on eri energiamuotojen käytössä menetetty, vaikkapa kuluneiden 50 vuoden aikana?

Hiilen tuotannossa on maailmalla menetetty varmaankin edellä mainittuna ajanjaksona kymmeniä tuhansia henkilöitä. Öljykentillä ja porauslautoilla menehtyneitä on mys huomattavat määrät. Ei vesivoimakaan ole täysin turvallista, kun otetaan huomioon voimalapatojen murtumat ja muut onnettomuudet. Mikä on ydinvoiman uhriluku? Jos jätetään huomioimatta voimaloiden rakennustöissä tapahtuneet työtapaturmat on luku vain muutamia palomiehiä ja pelastustyöntekijöitä Tshernobylissa ja Fukusimassa ei toistaiseksi ole yhtään säteilyn aiheuttamaa kuolemantapausta, eikä luultavasti tulekkaan.

Joku sanoo nyt heti vastaväitteenä, että säteilyn myöhemmin aiheuttamaan syöpään tulee kuolemaan lukuisa määrä ihmisiä, mutta onko näin?  Kuolemantapauksia ja sairastumia tulee jonkin verran olemaan, mutta kuinka paljon ja mitkä muut tekijät yhdessä sairastumisen aiheuttavat, jää yleensä humioimatta. Tälläisi muita aiheuttajia ovat tupakka, alkoholi, huumeet, eri kemikaalit jne. Aspestin vaarallisuuskin on aivan eriluokkaa tupakoivalla kuin tupakoimattomalla. Tietoni mukaan tupakoivan riski sairastua aspestisairauteen on kuusikymmenkertainen tupakoimattomaan verrattuna.

Erityisen huomion vaatii se, että näitä terveydelle vaarallisia nautintoaineita käytetään vapaehtoisesti ja sitten syy sairaudelle keksitään muualta. Tämä on sitä tyypillistä ihmisen vastuun pakoilua. "En minä, vaan pojat"!

 

Sähkön säästöä?

Sunnuntai 3.4.2011 klo 22:10 - Esko Repo

Kaikenlainen tuhlaus on tietenkin epäviisasta, mutta vielä epäviisaanpaa on luulla, että sähköä voi oikeasti säästää, jos tunniksi sammutetaan valot, vaikka maailman laajuisesti. Kuten tänään Yle Radio Suomessa Alivaltiosihteeri toi asian hyvin esille, kampanjassa ei ole pienintäkään järkeä. Ei tunnin vuoksi yhtäkään voimalaa ajeta alas tai vesivoimalaa pysäytetä. Jos valojen samuttamista ajavilla tahoilla on tarkoitus herättää huomiota, voisi senkin tehdä edes vähän älykkäämmällä tavalla. Hölmöilylläkin pitäisi sentään olla jonkinlainen raja.

En voi olla ihmettelemättä, miten on mahdollista, että Vihreät ovat saaneet sellaisen vallan, että heidän puuhastelunsa saa kaikki polittiset liikkeet "tanssimaan haluamallaan tavalla". Kuten tunnettua, ettei taida olla kansalle kalliinpaa liikettä kuin vihreät. Hyöty luonnolle ja elämälle yleensä on monissa heidän ajamissaan hankeissa olematon tai jopa tuhoisa. Erityisesti ihmetyttää sähkön vihaaminen. Mikä muu energian käyttömuoto on puhtaanpaa kuin sähkö? Siirrosta ja käytöstä ei synny minkäänlaisia päästöjä. Kaiken kukkuraksi ajetaan sähkön verotukseen korotuksia. Käsittämätöntä.

 

Tahallista harhautustako?

Lauantai 2.4.2011 klo 20:22 - Esko Repo

Haluaisin ihan oikeasti tietää, miksi media jatkuvasti jankuttaa eri asioista yksipuolista ja samalla harhaanjohtavaa tietoa? Oma vastaukseni esitämään kysymykseeni on yksinkertaisesti raha.

Täysin käsittämätöntä on jatkuva jankutus Fukushiman tilanteesta. Kerta toisensa jälkeen kerrotaan asioista, josta varsinkin sellaisille henkilöille, jotka on jo monella tapaa peloteltu, syntyy mielikuva, että nyt on vähintäin terveys uhattuna täällä Suomessa. Totta on se, että mielenterveys kyllä moisesta uutisoinnista monelta järkyy ja ihan suotta. On toki hyvä, että yleensä uutisen lopussa on toteamus, ettei tilanteesta ole vaaraa ihmisille ja luonolle. Kysyn vain, kuka enää kuulee tämän tärkeimmän uutisen osan.

Olin Tshernobylin onnettomuuden aikaan Punkaharjun palolautakunnan puheenjohtaja ja sain silloin tietoja, joita ei voinut kertoa julki, koska sellaisen uutistyperyyden ja virheellisten tietojen jankutuksen jälkeen, mitä silloin oli, kansalaiset eivät olisi esim. suostuneet menemään pienoisröntgenkuvaan, kun kuvan säteilyannos oli sama kuin Suomeen tullut laskeuma. Nyt nämä tiedot on vapaasti luettavissa STUK´in nettisivuilta. Erityinen kiitos pääjohtaja Jukka Laaksoselle, joka on julkisesti kertonut nämä vertailut kaikille tiedoksi.

Pelko on mahtava voima ja sen avulla voidaan vaikuttaa kansan mielipiteeseen. En pidä tätä meneillään olevaa pelon lietsontaa mitenkään hyväksyttävänä.

Voi vain taas kerran kysyä, että mikä siinä on, kun nyt säteilystä jankutetaan jatkuvasti yksipuolisesti, vaikkei laskeumia tänne ole tullut, mutta silloin, kun Suomessa todella oli laskeumia Neuvostoliiton ilmakehässä tekemien ydinkokeiden seurauksena, oltiin hiljaa?

 

 

Kuntaliitoksetko ratkaisu?

Torstai 31.3.2011 klo 23:53 - Esko Repo

Ihmettelen Kokoomuksen puheenjohtaja, valtionvarainministeri Jyrki Kataisen puheita kuntaliitosten kuntatalouden "ihmelääkkeenä". Innokkuus, jolla hän asiaa neljän puoluejohtajan vaalitentissä esitti, ihmetytti suuresti. Esitys vaikutti "sirkustempulta", jolla muka oikeasti kuntatalous pelastetaan. En usko moiseen temppuun! Kuten hyvin tiedetään hallintomenot kunnissa ovat vain n. kolme prosenttia. Kuntaliitosten hyöty hukkuu viiden vuoden kieltoon olla irtisanomatta henkilöstöä, vaikkei "oikeita" töitä omalta ammattialalta enää olisikaan. Jos kuntia ja samalla tehtäviä vähennetään on samalla vähennettävä henkilöstöäkin. Ei toimistotyöntekijä tai kunnanjohtaja lähde vanhustenhoitajaksi tai päiväkotiin työntekijäksi, kun oman alan työ loppuu. 

Kuntaliitosten todelliset maksajat ovat liitettävien kuntien asukkaat. Palvelut häviävät omista vanhoista kuntakeskuksista ja silloin on matkustettava usesti kymmeniä kilometrejä uuteen kuntakeskukseen, mieli palveluja saada. Matka on yleensä mahdollista tehdä vain omalla autolla, koska ei ole mitenkään taloudellisesti mahdollista järjestää julkista liikenettä. Kela tulee olemaan toinen "maksumies" kasvavien kulujen huolehtijana jne.

Vaikuttaa siltä, että ministeri Katainen on säikähtänyt Vihreitä ja yhtyy heidän ajamaansa maaseudun tyhjentämiseen ja siellä elinolojen kurjistamiseen. Mikä onni se on, että kaikki ajetaan tiiviisti (tarkoittaa elinkelvottomasti) rakennettuihin taajamiin?