Lahja vai palkka?

Sunnuntai 4.4.2010 klo 23:01 - Esko Repo

 

Näyttää olevan niin, että meille ihmisille lahjan vastaanottaminen on monesti sangen vaikeaa. Koemme helposti joutuvamme "velalliseksi", kun saamme osaksemme jotakin hyvää. Syntyy tunne, että minun on jotenkin korvattava saamani lahja. 

Pääsiäisen sanoma kertoo meille suuresta lahjasta, jonka Taivaallinen Isämme on meille antanut. Ei ole surenpaa lahjaa, kuin se minkä Jeesus kärsimisellään, kulemallaan ja ylösnousemuksellaan meille lahjoitti. Tätä Jumalan lahjaa ei voi ansaita, eikä ostaa. Sen voi vain ottaa lahjana vastaan.

Olen yhä enenevässä määrin ollut havaitsevinani, että kristillisestä uskosta on tullut uskonnon harjoitusta. Ihmisen toimintaa, jossa näyttää painopiste olevan sanalla, "minä". Toiminta keskittyy kaiken hyvän tekemiseen, sinänsä hyvän ja kannatettavan, mutta takana näyttää kuitenkin olevan ajatus, että "ei Jumala voi minua hylätä ja rangaista", kun en ole muita huonompi.

Meillä ihmisillä on luontainen taipumus itsekkyyteen, joka on kaiken pahan "alku ja juuri". Tästä johtuu se, että on vaikeaa hyväksyä "Ansioton Rakkaus Meidän Osaksemme" omaan elämäämme. Iloita lahjasta. Käyttää sitä, joutumatta suorittajaksi. Elämä on annettu meille elettäväksi ei suoritettavaksi. Suorittamisella en tarkoita jokapäiväisten tehtävien hoitoa, vaan elämän suorittamista, jonka takana on hyväksytyksi tuleminen. Oman olemassaolon ansaitseminen.