Mihin perustan käsitykseni?

Sunnuntai 25.4.2010 klo 13:38 - Esko Repo

Kirkon ja kristittyjen käsitysten perusteista keskustellaan jälleen eri tahoilla. Kotimaa-lehdessä 22.04.10 Heli Karhumäki kirjoitti mielestäni erittäin merkittävästä asiasta otsikolla "Jumalalle mahdotonta". Kiitos! Olen itsekin monesti ihmetellyt sitä, miksi monille teologeille on niin vaikeaa uskoa Jumalaan, joka on kaikkivaltias ja ihmisen ajatusten, mahdollisuuksien ja ymmärryksen ulkopuolella. Monesti jää käsitys, että Jumala on pieni, heikko ja ihmisen "komenneltavissa". On jopa jumalanpalvelusten rukouksissa tekstiä, josta jää se kuva, että ihminen sanoo Jumalalle, että tee näin ja näin. Neuvotaan Jumalaa kuin pikkulasta. Käsittämätöntä! Olin muutama vuosi sitten läsnä erään uuden uskonnollisen, varsin pienen ryhmän järjestämässä tilaisuudessa. Pääpuhujan mahtipontisesta esiintymisestä jäi päällimmäisenä mieleen ajatus: Jumala tokene, kun minä käsken. Ei ollut pienintäkään tunnetta siitä, että olemme suuren, armollisen ja rakastavan Jumalan edessä. Ei kokemusta tullut siitä, että Jumala palvelee meitä, vaan ihminen yrittää miellyttää Jumalaa. Kysymys ei ole silloin kristillisestä uskosta, vaan uskonnonharjoituksesta, ihmisen pyrkimyksestä tehdä itsensä Jumalalle kelvolliseksi. Tämä on mahdoton tehtävä, mutta mikisi niin monet siihen "lankeavat"?

Ei meidän ihmisten tarvitse kaikkea ymmärtää ja käsittää. Maailmankaikkeudessa on paljon sellaista, jota me emme voi nähdä ja koskettaa, saati ymmärtää. Me joudumme vain ihmettelemään, uskomaan, luottamaan ja hyväksymään, että niin on. 

Jumala puolustaa meitä ja on puolellamme! Meidän ei tarvitse puolustaa Jumalaa.