11. syyskuuta 2001

Sunnuntai 11.9.2011 klo 21:46 - Esko Repo

Viime päivinä on kyselty, missä olit ja mitä muistat kymmenen vuoden takaisesta terroriteosta. Olin tuolloin 11. syyskuuta 2001 mökillä, jossa olin lämmittänyt savusaunan ja pidimme illalla KD:n Punkaharjun osaston johtokunnan kokousta. Muistan hyvin, kun välillä katsoimme, kai sattumalta televisiota ja sieltä tuli suoraa kuvaa New Yorkista. Näimme, kun jälkimmäinen törmäys tapahtui ja silloin viimeistään selvisi, että kyse oli tahallisesta teosta. Oli mieliinpainunut kokousilta.

Keskustelimme tapahtumasta ja saimme kyllä kokousasiatkin hoidettua ja saunottua. Ilta oli mieliinpainunuva ja muistan sen toki edelleen hyvin, mutta ei se omaa arkista elämääni Punkaharjulla mielestäni kuitenkaan mitenkään järkyttänyt.

Mitä kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta tänään ajattelen? Tähän kysymykseen en oikein osaa vastata mitään. Toki sitä aina välillä tulee miettineeksi, että mitä tässä maailmassa voisi tehdä niin, että ihmisten ei tarvitsisi hakea huomiota ja huutaa pahaa oloaan niin rajusti julki, kuin mitä terroriteot ovat. Jokaisella teolla, niin hyvällä kuin pahalla on aina taustansa ja syynsä. Ei mikään nouse ja tule tyhjästä.

Onko meiltä kristityiltä unohtunut emerituspiispa Eero Huovisen tänään radiojumalanpalveluksen saarnassa sanoma totuus? "Kristillinen usko on aina pohjimmiltaan vain armoa ja anteeksiantamusta". Meistä on mielestäni tullut usein vain vaatimusten esittäjiä ja toisten muuttajia, eikä rinnalla kulkijoita ja auttajia. Toimimme helposti periaatteella: "Tule sellaiseksi kuin minä, sitten autan ja hyväksyn".